22.10.2010
www.hmlseurakuntaväki.fi
Marraskuussa seurakunnissa valitaan uudet päättäjät vuosille 2011-2014. Voit äänestää minua Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan seurakuntaneuvostoon oranssilla lipulla numerolla
148 ja yhteiseen kirkkovaltuustoon valkoisella lipulla numerolla
23. Tässä seitsemän hyvää syytä miksi:
1. Hengellistä elämää verkkoon
Verkkoviestinnässä on kyettävä ottamaan isoja harppauksia seurakunnallisen toiminnan laajentamiseksi myös verkkoympäristöihin. Kirkon tulee toimia siellä, missä seurakuntalaisetkin ovat. Erityisen tärkeää tämä on nuorisotyössä, mutta verkko tarjoaa mahdollisuuksia kirkolliseen toimintaan laajemminkin. On hyvä, että pappi päivystää Facebookissa ja keskustelee saarnan aiheista seurakuntalaisten kanssa.
2. Langaton netti nuorten tiloihin
Internetiä tarvitaan nykyään jatkuvasti. Kuitenkaan seurakuntataloilla ja leirikeskuksissa ei ole langatonta verkkoyhteyttä. Jos pappi haluaa käyttää rippikoulussa verkko-oppimateriaalia, joutuu hän käyttämään matkapuhelimensa nettiyhteyttä.
Verkkoa tarvittaisiin monesti myös seurakunnan tiloissa pidettävissä kokouksissa tai nuorten ryhmien kokoontumisissa. Langaton netti on saatava pikaisesti vähintäänkin nuorten käytössä oleviin tiloihin.
3. Nuoret mukaan tilojen ja toiminnan suunnitteluun
Poltinahon seurakuntatalolla on lähitulevaisuudessa tarvetta remonttiin. Alakertaan on suunniteltu muun muassa uudenlaista Gospel Cafeta. On tärkeää, että leirikeskuksia ja seurakuntataloja remontoitaessa nuoret ja muutkin tilojen käyttäjät otetaan mukaan uudistusten suunnitteluun.
Remontoiminen ei saa myöskään olla liian byrokraattista. Seinän maalaamisen ja huonekalujen uusimisen pitää olla joustavaa ja nuorten omaa aktiivisuutta tukevaa.
Seurakuntalaisten pitää olla mukana päättämässä millaista toimintaa seurakunnassa järjestetään.
4. Seurakuntayhtymästä kohti yhtä seurakuntaa
Seurakuntayhtymä on hallinnollisesti raskas organisaatiomalli, jossa resursseja menee hukkaan. Yhtymän jäsenseurakunnat saisivat nykyistä paremmat edellytykset toimintaan, jos hallinnoijana olisi vain yksi seurakunta, jossa voimavaroja voidaan jakaa vapaammin. Yhtymän perussääntö sitoo varojen jakamisen niin, ettei yhtymän pienimmille jäsenille jää toimintamäärärahoja juuri lainkaan.
5. Seurakunnan tulee hankkia kirkon ympäristödiplomi 2012
Seurakunnan tulee kantaa vastuuta luomakunnasta. Kirkolla on oma ympäristöjärjestelmä, jonka mukaiseen toimintaan myös Hämeenlinnassa tulisi pyrkiä. Ympäristödiplomin kolmas versio julkistetaan toukokuussa 2011, minkä jälkeen tulisi käynnistää toimenpiteet diplomin saavuttamiseksi myös Hämeenlinnassa.
6. Parempaa koordinaatiota talousarvioprosessiin ja perhetyöhön
Toimintasuunnitelman ja talousarvion laatiminen syksyisin sekä toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen käsittely keväisin ovat valtuuston keskeisimpiä työvälineitä seurakunnan luotsaamisessa. Siksi ei ole täysin yhdentekevää millaisin menetelmin ja millaisella tarkkuudella työtä tehdään.
Talouden ohjauksen haasteena ovat vuosittain vaihtuvat menokohdat, joita aiemmin tarkasteltiin erillisinä investointeina tai kohdemäärärahoina. Nykyisin kaikki menot kirjataan samojen budjettimomenttien alle riippumatta siitä, onko kyseessä kertaluonteinen vai pysyvä kulu. Lisäksi yhtymämallissa työmuotojen budjetteihin vyörytetään yhteisiä kuluja ja palkkoja siten, että on hyvin vaikea hahmottaa mihin menokohtiin voidaan todellisuudessa vaikuttaa.
Kertaluonteiset erät ja vyörytykset on jatkossa eriteltävä budjetissa siten, että varsinaiseen toimintaan varattuja rahoja kyetään helposti ohjaamaan ja seuraamaan.
Lisäksi työntekijöiden ja luottamushenkilöiden välistä vuoropuhelua on lisättävä, jotta toiminnan suunnittelu ja arviointi nähtäisiin sekä johtamista että arjen työtä palvelevana prosessina. Suunnittelussa on juuri päätetty siirtyä strategiamalliin, joka vaatii huolellisen sisäänajon. Johtokuntien puheenjohtajien olisi tavattava työalojen johtoryhmien puheenjohtajien kanssa vähintään kahdesti vuodessa.
Parempaa koordinaatiota tarvitaan myös perhetyöhön, joka nykyisin on kaikkia työmuotoja leikkaava työala. Perhetyö tarvitsee kasvot ja tavoitteellisemman toimintasuunnitelman.
7. Lisää voimavaroja viestintään koko yhtymän tasolla
Suuri seurakuntayhtymä tarvitsee koko yhtymän kattavaa viestintää. Nyt tiedotus on oma toimintonsa vain Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa, kun muut yhtymän seurakunnat hoitavat leiviskäänsä yksin muiden töiden ohella. Yhtymän viestinnästä ei vastaa käytännössä kukaan.
Viestinnän merkitys on tullut hyvin esille viime aikoina, kun julkisuudessa on keskusteltu kirkon suhtautumisesta homoliittoihin. Viestintää tarvitaan muun muassa tuomaan kirkon oppi esille selkeästi ja oikea-aikaisesti. Keskustelun Raamatun auktoriteetista tullee jatkumaan, jolloin viestinnän tukea tarvitaan yhä enemmän.
Viestinnästä tulisi tehdä yhtymän yhteinen työmuoto ja siihen tulisi varata nykyistä enemmän henkilöresursseja, sillä Hämeenlinnassa toimii yksi Suomen suurimmista seurakuntayhteisöistä. Esimerkiksi Tampereella viestintää hoidetaan lähes kymmenen hengen voimin, kun Hämeenlinnassa on vain yksi vakituinen viranhaltija.
Isänpäivän seurakuntavaaleissa kirkko antaa ensimmäisen kerran äänioikeuden 16 vuotta täyttäneille, joten nyt kaivataan erityisen avointa viestintää siitä, mitä päättäjät seurakunnassa tekevät.
Kuluneella kaudella olen toiminut lapsi- ja nuorisotyön johtokunnan jäsenenä sekä tiedotuksen neuvottelukunnan jäsenenä. Kausi alkoi myös kirkkovaltuuston jäsenyydellä, mutta seurakuntayhtymän muodostumisen myötä jäin ensimmäiseksi varavaltuutetuksi. Tästä huolimatta olen saanut osallistua miltei kauden jokaiseen kokoukseen.
Lapsi- ja nuorisotyössä on kehitetty työmuotojen yhteistoimintaa ja uusi parempaa johtamista tukeva organisaatiomalli saataneen käyttöön tammikuun alusta alkaen. Organisaation kehittämistyö on ollut minulle todellinen lempilapsi, sillä olen puhunut nuorisotyön resurssien vahvistamisen puolesta jo yli kymmenen vuoden ajan.
Keskustelua on riittänyt muun muassa koulujen iltapäivätoiminnasta, pyhäkoulujen murroksesta, aamunavauksista ja perheiden tukemisesta. Rippikoulutyössä omana painopistealueenani on ollut turvallisuuskulttuurin kehittäminen. Olen kiinnittänyt huomiota niin tilaturvallisuuteen kuin toiminnan turvallisuuteenkin.
Tiedotuksen neuvottelukunnassa ajoin organisaatiouudistusta. Tiedotussihteerin virkanimike uudistettiin vastaamaan todellisia työtehtäviä, ja näin organisaatioon saatiin viestintäpäällikkö.
Neuvottelukunta otti myös voimakkaasti kantaa vaaliviestintään, sillä äänestysiän laskemisen lisäksi myös uusi seurakuntayhtymä tuo vaaleihin oman lisämausteensa kaksine äänestyslippuineen.
Yksi kiehtovimmista piirteistä luottamushenkilön tehtävässä on se, että samassa kokouksessa voidaan puhua hyvin arkisesti työntekijöiden lomalistojen hyväksymisestä tai siitä montako lasta mihinkin toimintaryhmään voi osallistua, mutta jo toisessa pykälässä saatetaan olla pyhyyden kokemisen äärellä ja keskustella ajankohtaisista uskon kysymyksistä, kuten vaikkapa naispappeudesta. Seurakunta on yhtä aikaa maallinen ja hengellinen yhteisö, ja tämä johtamisessakin pitää huomioida.
Kirkkovaltuustossa olen erityisesti yrittänyt vaikuttaa toimintasuunnitelmaprosessiin ja johtamisen kehittämiseen.
Pelkkää paperinpyörittämistä luottamushenkilön rooli ei tietenkään ole. Tärkeintä on kuunnella muita seurakuntalaisia ja työntekijöitä ja pyrkiä muodostamaan oma käsitys siitä, mihin suuntaan seurakunnallista toimintaa tulisi kehittää. Kokonaiskirkon haasteet eivät voi olla näkymättä paikallisseurakunnassakaan, mutta isojen kirkkopoliittisten kysymysten sijaan useimmille seurakuntalaisille merkityksellisempää on se millaiseksi paikallinen jumalanpalveluselämä muodostuu, mitä rippikoulussa tai päiväkerhossa tehdään tai kuinka hautausmaita hoidetaan.
Mikko Hieta
